Tuvan akka aikamoinen

Tuvan akka aikamoinen

pitäjä pihan pohjoisen

Aamuvarhaisella alkoi

työhön, touhuun, raadantahan.

Navettahan tallustavi

lehmät lampaat laittelevi

Lampaat laski, lehmät lypsi

maidon tonkkihin tiputti.

Pihaan pöntöt painavansa

raahas raskaat rautatonkat

Vaan kun kantta kurkistavi

mikä siellä odottavi?

Maito mennyt onpi oudoks

kerma kovin kummanlaiseks

Siniseen se vivahtaapi

kuori kova kolahtaapi.

Muori mökkihin palaapi

tuvallensa tallustaapi

Kovin kumma onpi olo

maidon tapaus merkillinen.

Tiinuunsa muori tarttuupi,

taikinansa leiväks laittaa.

Uuniin limppunsa lykkäsi

pehmeäksi petun paistoi.

Mutta mystisyydet moiset,

taasen taiat tapahtuvi.

Känttyä kun kurkistaapi

muoto kovin kumma onpi.

Henkeänsä heikottaapi

päätänsä jo pyörryttääpi

Päivä perin omituinen

eukon elo erikoinen.

Muori uuden erän päätti,

toisen tiinun pyöräytellä.

Keittiöönsä kävelevi,

taikinaa taiteilemahan.

Kirkuminen aikamoinen,

huuto kuuluvi kamala.

Keittiöön kun könyääpi,

kyökkiänsä katselevi.

Mikä kiilto kummajainen,

kylmä, kova, oudonlainen?

Aparaatit aivan uudet,

härvelit hämäränlaiset.

"Riittää mulle merkilliset

tarpeeks tapahtunut onpi!

Periks annan perinteistä

vanhat viskaan menemähän!"

Käytäviä kirmailevi

tuulispäänä tuvassansa

Höyryjä pihalle päästi

turhautumiset tuhosi.

"Nytpä näpsin näppäränä

itseni, ilmeet ikuistan

Hiukan jos nyt hulluttelen

poseeraan ja pyörähtelen!"

Tuvan akka aikamoinen

pitäjä pihan pohjoisen

Tutullensa tiedottaapi

 ystävälle ilmoittaapi.

Päivä kovin kummanlainen  

arki, elo omituinen

Uskot tuskin tarinoita

kertomuksia kummia.

Teksti: Annika Jääskeläinen

Malli : Eve Myyry

Kuvaaja: Niina Myyry